PINGISHISTORIAA: TAPIOLAN OTSO

_______________________________________

PINGISHISTORIAA: TAPIOLAN OTSO 1968-1970 (OSA 1)        

OSA 2 TÄÄLLÄ

 OSA 3 TÄÄLLÄ

Tapiolan Otso perustettiin vuonna 1954 ja se on Tapiolan vanhin urheiluseura. Otso kuului alusta alkaen Suomen Työväen Urheiluliittoon (TUL).  Seuran suosituimmaksi urheilulajiksi valikoitui pöytätennis. Jo 1960-luvun alkuvuosina Otson  pelaajat saavuttivat TUL:n mestaruuksia ja samalla vuosikymmenellä myös lajin maaotteluedustuksia.

Otson pöytätennis oli vahvimmillaan 1970-luvulla, erityisesti vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla. Maaotteluedustusten lisäksi seuran pelaajat voittivat lukuisia SM-mitaleja ja Otso sijoittui pingiksen mestaruussarjassa hopealle. Toisella sijalla Otso on myös mestaruussarjan maratontaulukossa vuosilta 1965-1982, heti parhaiten menestyneen Wegan jälkeen.

Tapiolan Otson ”kultaiselta vuosikymmeneltä” (1965-1975) muistetaan seuran maajoukkuetason pelaajat Eero Antikainen (”alkuperäinen otso”) ja Markku Niemi (Otson oma kasvatti, juniorien Suomen mestari 1974) sekä muista seuroista siirtyneet Pentti Karlin ja Tapio Simonen (Elannon Iskun kasvatit), Esa Valasti ja Jouko Siitonen (Työväen Mailapojista, TMP:stä. jossa minäkin pelasin vuosina 1965-1967), Jouni Pukkila, Håkan Nyberg ja Kari Kuusiniemi. Mestaruussarjan peleissä Otson valmentajana toimi legendaarinen Antti Helminen.

Otson tarina maamme pingishuipulla päättyi kuitenkin 1970-luvun lopulla kun seura putosi mestaruussarjasta. Rahaa ei ollut ja suurin osa pelaajista siirtyi Tikkurilan Lohiin. Vain ”perusotsot” Antikainen ja Niemi jäivät seuraan.

Kuten täältä (Elannon Isku OSA 1) ja tästä (Elannon Isku OSA 2) näkyy, pelasin kasvattajaseurassani Iskussa lähes 15 vuotta. Kun mestaruussarja alkoi Suomessa 1965, siirryin aluksi TMP:hen ja sen pudottua mestiksestä Helsingin Atlakseen ja siitä  Tapiolan Otsoon vuonna 1968.

TAPIOLAN OTSO 1968-1970

Lehtileikkeet: Helsingin Sanomat. Valkopaperiset: Pöytätennislehti.

Lehtijuttuja ja tuloksia kilpailuista sekä KUVIA tuolta ajanjaksolta. Paras saavutukseni mestariluokassa (jossa 10 parasta pelaajaa ottelivat kaikki toisiaan vastaan) oli kolmas sija ja seurajoukkueiden mestaruussarjassa ”kohtalaisen hyvä” ottelusuhde per kausi (esimerkkinä 18 voittoa, 3 häviötä). Vuosina 1968-1972 pelasin mestariluokassa 11 kertaa peräkkäin.

KUVAT.

K 1. ”Perusotsot” Eero Antikainen (vas.) ja Markku Niemi (”Maigo”) muistelevat 1980-luvulla . K2. Maigon ylioppilasjuhlat. K 3 ja K 4. Pingiksessä tarvitaan aerobista kestävyyttä, jota treenasin sulkapallolla ja lenkkeilyllä. Cooperin testissä eli 12 minuutin juoksussa (olen KUVASSA toisena) meni noin 3 300 metriä. K 5 – K 7. Pingistä pelailtiin myös kesäpaikassamme (entisessä asuinpaikassamme) Helsingin Pukinmäellä. K 8 – K 10. Valmennusta TUL:n Kisakeskuksessa. K 11. TUL:n pöytätenniksen jaostosihteeri Taisto Pääkkö (vas.) ja Osmo Simonen, Elannon Isku ja TUL:n entinen pingisvalmentaja. K 12. Olemme lähdössä kilpailumatkalle Tallinnaan.