MAAILMANKAIKKEUS Maailmankaikkeuden alkuperä Olemme todenneet, että U-kirjan aineisto ja tieteen käsitykset kemian ja fysiikan alallaovat melko lailla samankaltaisia, paitsi, että kirjassa mainitaan ultimatonit , ensimmäisethavaittavissa ja mitattavissa olevat energia-aine hiukkaset, ja ultimatoniset energiamuodot.Tiede on kuitenkin lähestymässä aineen ja energian perimmäistä olemusta kehiteltävissä olevan supersäieteorian myötä. Astrofysiikan alalla, oman aurinkokuntamme tapauksessa,sekä yhtäläisiä että toisistaan poikkeavia käsityksiä ilmenee. Siirryttäessä kauemmaksiavaruuteen, havaitaan sekä tieteelle tuttuja (sähkömagneettinen energia ja gravitaatio) ettätuntemattomia (avaruusenergian virtapiirit, universaalinen gravitaatio ja antigravitaatio)energian muotoja ja vuorovaikutuksia. Tieteenkin piirissä on pohdiskeltu mm. Planckinpituuden minimaalisissa mittasuhteissa tapahtuvia aika-avaruuden symmetrian muutoksia,havaitsemattomia ulottuvuuksia, virtuaalihiukkasten kuljettamaa informaatiota ja valonnopeuden ylittäviä (ei-fyysisten kappaleiden) supernopeuksia, rinnakkaisia ulottuvuuksiaja aineen ominaisuuksien ja sen myötä itse aineen siirtoa. Ovatpa jotkut fyysikot sitä mieltä,että Einsteinin suhteellisuusteoreettiset periaatteet eivät ole lopullinen sana tuntemattoman fysikokemiallisen todellisuuden hahmottamisessa.
Maailmankaikkeuden rakenne ja synty ovat U-kirjan ja kosmologiassa vallitsevan käsityksen mukaan täysin erilaisia. Kirjan mukaan kaikkeudella on iätön perusrakenne, jossa aineen ja energian loputtomissa transmutaatioissa (toisikseen muuttumisissa) uusia tähtijärjestelmiä syntyy, tuhoutuu ja uudelleen muodostuu ns.ulkoavaruudessa. Organisoidut tähtimaailmat, superuniversumit, kuten Linnunrata, kiertävät kosmoksen keskuksen ympäri suunnattoman suuren gravitaatiosysteemin ikuisessa otteessa. Kosmologian nykykäsityksen mukaanhan maailmankaikkeus, aine, aika ja avaruus, sai alkunsa ns.alkuräjähdyksessä noin 15 miljardia vuotta sitten. Astronomia toki tietää tähtien ja tähtijärjestelmien syntymisen tähtisumuista ja tähtien supernova räjähdykset ja uusien tähtien muodostumisen planetaarisista sumuista, joten yhtäpitävyyttäkin löytyy. Periaatteellinen eroavaisuus on siis maailmankaikkeuden ikä, iätön (ikuinen) vai alkuräjähdyksen aikaansaama aine, avaruus ja aika. Alkuräjähdystä pohtiessa joutuu perimmäisten kysymysten äärelle: miten voidaan selittää, että jokin (aine ja avaruus) saa alkunsa olemattomasta. Mieleeni muistuu erään opiskelijan kysymys fysiikan luennolla: Professori, olenko ymmärtänyt oikein, ensin ei ollut mitään ja sitten se räjähti? Kosmologit ovat keksineet singurariteetin, tiiviin ja kuuman pisteen, jonkinlaisen aika-avaruuden vääristymän, joka sitten räjähti, ei yhdessä pisteessä vaan kaikkialla (kuinka räjähdys voi tapahtua kaikkialla, jos kerran tilaa ei ollut?). Tieteen, filosofian ja uskonnon lähtökohta on eräässä suhteessa sama: jotakin on aina täytynyt olla olemassa (tyhjästä on paha nyhjästä): energia-aineen tai henki-energian jokin muoto. Tiede ehdottaa singulariteettia, uskonnossa on Luoja, filosofia (viisauden rakastaminen ja etsiminen) etsii vastauksia ilman tieteen painolastia tai uskoa, loogista päättelykykyä harrastaen, toisinaan tiedettä ja uskontoa koordinoiden. Urantia-kirja on tieteen, filosofian ja teologian synteesi. Kosmologisia teorioita - Maailmankaikkeus on ikuinen, vailla alkua ja loppua
- Alkuräjähdys sai aikaan aineen, avaruuden ja ajan
- Universumit syntyvät silmukoitumalla
- Mustat aukot synnyttävät uusia maailmoja
- Luomisteoria
- Urantia-kirjan kosmologia
- SIVU SEKAISIN: EI TOTTELE KOMENTOJA ! YRITÄ SAADA SELVÄÄ !
- 1. Kaikkeus on ikuinen.
- Tätä ajatusrakennelmaa ovat monet astronomit ja astrofyysikot vuosiensaatossa kannattaneet. Sir Arthur Eddingtonin lähtökohtana oli maailmankaikkeus, joka ei ollutsyntynyt alkuräjähdyksessä, mutta joka oli kuitenkin laajeneva. Sir Fred Hoyle puolestaan esitti,että kaikkeus on ikuinen ja että luomista tapahtuu jatkuvasti. Luomisella hän tarkoitti uusientähtijärjestelmien jatkuvaa syntymistä tähtisumuista eli pieniä big bangeja tapahtuu eri puolillaavaruutta. Hoylen mukaan kaikkeus on siis vailla alkua ja loppua, uutta ainetta syntyy jatkuvastija muodostuvat uudet galaksit korvaavat laajenemisesta aiheutuvan materian harventumisen.Tämä ns. täydellinen kosmologinen periaate tarkoittaa siis energian ja aineen tasapainoakoskaan päättymättömässä aineen ja energian transmutaatiossa. Kun otetaan huomioon se rajallisuus, joka astronomisilla havainnoilla on, havainnoimattoman maailmankaikkeudentuolla puolen voi todellakin tapahtua jatkuvasti ?pieniä pamauksia? kuten Hoylen teoria sanoo.Näistä punertavista hehkuista lähtenyt säteily on jäähtynyt ja saattaa siis olla 2.7 K taustasäteilynlähde (uusimmat satelliittihavainnot ovat erottaneet pieniä eroja, jonka kosmologit ovat tulkinneettukevan alkuräjähdystä). Monet seikat, jos niin halutaan tulkita, tukevat Hoylen teoriaa big banghypoteesin vaihtoehtona.
- Kun maallikko kyselee kosmologilta (esim. luentotilaisuudessa), mitä oli ennen alkuräjähdystä,
saa usein vertauskuvallisen vastauksen; on turha pohtia mitä on pohjoisnavan pohjoispuolella (koska avaruus sai kuulemma alkunsa alkuräjähdyksessä, ei ollut mitään sitä ennen mistä kysellä). Kun kyselijä toteaa, että pohjoisnavan pohjoispuolella on pohjoinen tähtitaivas ja spekuloi voisiko tämä vertauskuvallisesti tarkoittaa astronomian havaitsematonta avaruuden aluetta (Hoylen pikku pamaus sektoria), saa (ehkä) vastaukseksi avaruuden ilmapallomaisen (tai pullataikinamaisen) laajenemisvertauksen. Sitten kyselijä (tuo kiusankappale) jatkaa: kuinka alkuräjähdys on voinut tapahtua kaikkialla kun ilmapallo (tai taikina) lähtee pienestä alusta ja tarvitsee aikaa laajetakseen ja mahdollisesti räjähtääkseen (ilmapallo), eihän silloin alussa ollut edes aikaa. Seuraavaksi pohtija mietiskelee, että jos big bang tapahtui kaikkialla, eihän silloin avaruudella ole tarvetta enää laajeta (kosmologi poistuu paikalta). Fred Hoylen lisäksi myös G. Burbidge on esittänyt, että uudet universumit syntyvät tähtisumuista, avaruuden vetypilvistä ja tähtipölystä, jatkuvasta ns. pieninä big bangeina ja että taustasäteily syntyy (astronomisen havaintokyvyn tuolla puolen) kaukaisista galakseista ja kvasaareista. Herrat myös ihmettelivät aikoinaan, miksi hypoteesi yhdestä suuresta alkuräjähdyksestä on niin juurtunut tiedemaailmaan, aivan kuin antiikin ptolemaiosmainen (maakeskeinen) käsitys. Ehkäpä (rajoittunut) ihmismieli pyrkii näkemään kaikessa alun ja lopun (kaikkeuden loppuakin eli laajenemisen vastakohtaa ja lopullista romahtamista ovat jotkut kosmologit ehdotelleet). Hoylen ehdottama aluton ja loputon maailmankaikkeus on lähellä Urantia-kirjan ilmoitusta, jonka mukaan kaikkeus on ikuinen ja että uusia universumeja syntyy jatkuvasti kaukana ns. organisoimattomassa ulkoavaruudessa ja että näihin tapahtumiin liittyy suunnattomia energian purkauksia ja muita häiriötiloja kyseisellä avaruuden sektorilla. Lähiavaruudessa tällainen tapahtuma on nähtävissä Andromedan galaksin Spitzer-luotaimen ottamassa infrapunakuvassa. Siitä nähdään, että vanhat tähdet ovat galaksin kiekkomaisessa osassa ja nuoremmat tähdet ovat reunamilla. Kuvassa erottuvat myös tähtipölyä ja vetykaasua sisältävät haarakkeet, joissa uudet tähdet ovat muodostumassa. Andromedan säteilyn energia vastaa neljää miljardia aurinkoamme; tämän perusteella on arvioitu, että tähtiä olisi peräti tuhat miljardia (Linnunradassa ehkä 200 miljardia tähteä). Andromedan infrapunakuva. 2. Alkuräjähdys. Tämän hypoteesin mukaan ihminen on singurariteetin myöhäsyntyinen jälkeläinen. Tarkastellaanpa (tietysti lyhennettynä) tätä ajatusrakennelmaa, joka perustuu lähinnä punasiirtymän (doppler-ilmiö) tulkintaan, mikroaaltotaajuiseen taustasäteilyyn ja avaruuden vety-helium suhteeseen. Alkuräjähdys (avaruuden ja ajan synty)--> supersymmetrian hajoaminen (gravitaation, heikkovoiman, vahvavoiman ja sähkömagneettisen vuorovaikutuksen eriytyminen)--> vedyn ja heliumin muodostuminen (tietyssä suhteessa)-->vetypilvien muodostuminen ja tiivistyminen (tähtisumut) --> tähtien ja raskaampien alkuaineiden muodostuminen --> galaksit --> Linnunrata-->aurinkokuntamme ja maapallo--> maapallon alkuliemi ja alkuilmakehä --> kemiallinen evoluutio (biogeneesi, alkusynty, elämän rakennuspalikoiden kuten vasenkätisten aminohappojen, proteiinien, DNA:n ja elävän solun ilmaantuminen sattumalta kemian ollessa otollinen tälle tapahtumalle) --> biologisen evoluution käynnistyminen (kehitysoppi) --> merellinen elämä--> elämän (osittainen) siirtyminen maalle -->välivaiheet, joiden kautta alkukantaiset ihmiset muodostuivat--> ihmisen kehitysvaiheet (kuten Heidelberg-rotu ja Neanderthalit, Cro-Magnon-tyyppi) -->nykyihminen (esim. pohjoismainen valkoinen rotu). Todellista (urheilullista) pohjoismaista naiskauneutta. Ketju on yhtä vahva (tai heikko) kuin sen heikoin lenkki. Olemme jo kirjoitelmassa kemiallinen evoluutio nähneet, että tiede ei ole pystynyt todentamaan biogeneesiä lukuisista kokeellisista tutkimuksista huolimatta. Sen sijaan (biologinen) evoluutio on monitieteellisesti todennettu fakta, ns. poikkitieteellisessä tutkimuksessa ovat mukana mm. geologia, paleontologia, arkeologia, antropologia, paleoantropologia, genetiikka, biologia, historia (esihistoria), sosiaaliantropologia, molekyylibiologia, kemia ja fysiikka (radiohiiliajoitus ym. isotooppi- menetelmät). Kuten nykyiset (tunnistettavissa olevat) rotupiirteet (esimerkkinä valkoiset, aasialaiset, afrikkalaiset), sekoittumarodut (esim. arabit, latinot, intialaiset) ja lopulta alkuperäiskansat (esim. eskimot, australidit, intiaanit) osoittavat, tieteelle tuntemattomia mutaatioita on matkan varrella sattunut. Hiljattain järjestetyssä kyselyssä vain noin 60% suomalaisista uskoi evoluutioon (kehitysoppiin). Syitä olivat varmaankin tieteellisen tiedon puute, asenteet ja uskomukset tai huono kysymyksen asettelu. Evoluutio on ketjun vahvin lenkki, koska fossiilien, luiden ja kallojen löytökerrostumat on geologisilla, kemiallisilla ja fysikaalisilla ajoitusmenetelmillä, jotka ovat toisistaan riippumattomia, melko luotettavasti ajoitettu. Kun kahdella tai useammalla (toisistaan riippumattomalla) tekniikalla saadaan sama tulos, tieteen kriteerit täyttyvät. Myös molekyylibiologiset tutkimukset (kuten DNA- ja proteiinikellot) tukevat ajoituksia ja lajien kehitystä. Alkuräjähdyksen ikäarvioita (laskettuna ns. Hubblen laista) tarkasteltaessa havaitaan suuri hajonta: 10-20 miljardia vuotta. Arvioinnissa pitäisi tuntea ns. Hubblen vakio tai parametri, jolle on saatu erilaisia arvoja: 85 (tähtien infrapunamittaukset), 80 (planetaarisiin sumuihin perustuvat laskelmat), 71 (WMAP-satelliitti) ja 77 (Chandra-satelliitti). Näiden perusteella maailmankaikkeuden ikä olisi 10-15 miljardia vuotta; nykyinen käsitys on 13.7 miljardia. Eräät astronomit ovat luopuneet punasiirtymään perustuvasta etäisyyden mittaamisesta ja tehneet laskelmansa suoraan kaukana olevien kvasaarien valosäteilyn avulla. Tällä menetelmällä Hubblen vakio olisi 45-50 ja maailmankaikkeuden ikä peräti 24 miljardia vuotta! Tämäkö on kosmologien mainostamaa täsmätiedettä? Kaksoistähtien etäisyysmittauksissa, mitattaessa tähtiparin massaa, kiihtyvyyttä,valoisuutta ja lämpötilaa, saatiin tuloksia, joiden mukaan ikää (13.7) pitäisi tarkentaa n.15%. Astronomiassa kai osa tieteestä tehdään äänestämällä, kuten Pluton pudottaminen planeettojen joukosta osoittaa. Ehdotan kaksiosaista äänestystä: onko alkuräjähdys tapahtunut ja jos (niin kuin tällä hetkellä on todennäköistä) valtavirta voittaa, äänestetään kaikkeuden iästä. Kun (alkuräjähdykseen uskovat) kosmologit ovat näinkin erimielisiä, pitäisi toisinajattelijoille antaa puheenvuoro, palstatilaa, observatorioaikaa, eikä vainota tai vaieta (kuoliaaksi). Välihuomio: kun googlataan hakulauseella big bang never happened , saadaan lähes 20 000 sivua! Kun tarkastellaan avaruutta, voidaan todeta, että tähtien ja tähtijärjestelmien kuten galaksien synty erilaisista tähtisumuista ja tähtipölystä on astrofysikaalisesti osoitettu. Sen sijaan kaiken alku, aineen, avaruuden ja ajan synty, on todistamatta (kosmologien väitteistä ja saarnoista huolimatta). Alkuräjähdyshypoteesi perustuu pitkälti punasiirtymän tulkintaan, joten sitä käsittelemme myöhemmin erikseen. Lisää tietoa "alkuräjähdyksestä" ja muutakin mielenkiintoista täältä. 3. Silmukoituminen ja 4. Mustat aukot. Nämä kvanttikosmologiset hypoteesit ovat niin lähellä toisiaan, että ne esitetään yhdessä. Lähtökohta on, että on olemassa useita maailmankaikkeuksia tai universumeita ja että uusia syntyy emämaailmasta silmukoitumalla esim. mustista aukoista. Osa nykytutkijoista on keskustellut tästä uudesta (kvanttikosmologisesta) lähestymistavasta seminaareissa ja tiedejulkaisuissakin. Ideana on yrittää yhdistää fysiikan kaksi keskeistä teoriaa: suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka. Mistä emämaailmankaikkeus on peräisin, sitä ei edes yritetä selittää: se on joko ikuinen tai syntynyt alkuräjähdyksessä. Andrei Linden ajatusten mukaan silmukoitumalla on syntynyt maailmojen loputon jatkumo ja äärettömän kauan sitten (huom: ei yritetä mitään ikämääritystä) on tapahtunut alkuräjähdys, jossa avaruuden jotkut sektorit laajenevat nopeasti joidenkin kuihtuessa. Oma maailmankaikkeutemme olisi voinut syntyä juuri tällä tavalla ollen siis emämaailmakaikkeuden kaukainen jälkeläinen (vertaa Urantia-kirjan superuniversumeihin, paikallisuniversumeihin ja ulkoavaruuden jatkuvasti vetypilvistä muodostuviin uusiin tähtimaailmoihin; U-kirjan kosmologia esitetään myöhemmin erillisessä kirjoitelmassa). Ehkäpä on maailmoja, joissa on erilainen määrä ulottuvuuksia ja ehkä joku, jossa ei ole laisinkaan aikaa (vertaa U-kirjan ajattomaan ja ikuiseen keskusuniversumiin!). Ihminen ei pysty ymmärtämään tällaisia maailmoja; käsityskyky riittää vain kolmen ulottuvuuden ja yhden aikadimension tajuamiseen. Lee Smolinin silmukoitumismallissa uudet maailmankaikkeudet syntyvät mustista aukoista. Uusi universumi voisi (mutta ei aina) syntyä kun tähti kokee supernovaräjähdyksen ja jättää jälkeensä mustan aukon. Jättiläismäisen tähden luhistuessa mustaksi aukoksi avaruuteen sinkoutuvasta materiasta syntyisi uusi universumi. Uusi maailma voisi yhdistyä edelliseen tai emämaailmakaikkeuteen ns. madonreiän välityksellä. Tähtitieteilijät pystyivät viime helmikuussa (2006) seuraamaan supernovan syntymistä reaaliajassa Swift-luotaimen (joka on valjastettu tiedottamaan gammapurkauksista) antaman vinkin perusteella. Tässä tapauksessa energiapulssi koostui röntgensäteilystä. Supernova räjähtää Linnunradassa (joka on suhteellisen vakiintunut järjestelmä) ehkä kerran vuosisadassa. Koska galakseja on miljardeja, räjähdyksiä nähdään useammin. Hubble-avaruusteleskooppi on kuvannutkin 2000-luvun alussa tällaisen tapahtuman. Koska Linde ja Smolin eivät edes yritä selittää kaiken alkua, perimmäinen kysymys jää ratkaisematta: onko maailmankaikkeus ikuinen vai syntynyt joskus. Seuraavissa kirjoituksissa tarkastelemme U-kirjan kosmologista mallia ja punasiirtymän tulkintaa ja siinä mahdollisesti esiintyviä avaruuden ja aineen aiheuttamia vääristymiä, toisin sanoen johtuuko havaittu siirtymä pelkästään galaksien pakonopeudesta vai jostakin muusta. Linkit: Urantia-kirjan kosmologia ja Urantia-kirja ja Hubblen laki sekä Punasiirtymä, jossa tarkastellaan tieteen käsityksiä punasiirtymän luonteesta. Gravitaatio Painovoiman mysteeri |