Share |

URANTIA-KIRJA ja HUBBLEN LAKI

U-kirjassa (s.134) käsitellään Hubblen lakia ja punasiirtymän käyttöä astronomisten nopeuksien määrittämisessä. Kirjan mukaan (maapallon) astronomien arviot nopeuksista ovat kohtalaisen luotettavia, kun niitä sovelletaan Linnunradan lähigalakseihin. Kuitenkin, ne ovat täysin epäluotettavia, kun on puhe ns.ulkoavaruuden (katso linkki Urantia-kirjan kosmologia) tähtijärjestelmistä. Mukana on monia vaikuttavia tekijöitä, jotka saavat tilanteen näyttämään siltä, että kaukaisten galaksien loittonemisnopeus kasvaa vauhtia, joka on yli satakuusikymmentä kilometriä kutakin etäisyyden miljoonan valovuoden lisäystä kohti. Tätä laskutapaa noudattaen tulee näyttämään siltä kuin nämä tavattoman kaukaiset järjestelmät olisivat etääntymässä tästä osasta maailmankaikkeutta uskomatonta yli 48 000 kilometrin sekuntivauhtia (tämä siis kirjan tekstin ilmoittamisen ja toimittamisen aikana 1925-1955; linkissä Punasiirtymä olen jo käsitellyt paljon suurempia eli täysin järjettömiä nopeusarvioita). Tämä näennäinen etääntymisvauhti ei ole todellista; se johtuu lukuisista virhetekijöistä, joihin kuuluvat havaintokulman aiheuttama vääristymä ja muut
ajasta ja avaruudesta johtuvat vääristymät.


Mutta suurin kaikista tällaisista vääristymistä (edelleen kirjan mukaan) johtuu siitä, että ne laajat ulkoavaruuden universumit, jotka ovat lähimpänä seitsemän superuniversumin alueita, näyttävät pyörivän suuruniversumin (johon Linnunrata kuulu) pyörimissuuntaa vastaan. Superuniversumit (ja Linnunrata) kiertävät vastapäivään, kun taas lukemattomat tähtisumut niihin kuuluvine aurinkoineen ja sfääreineen kiertävät myötäpäivään. Maapallon astronomien mukaan M31 (Andromeda, joka sijaitsee ulkoavaruuden ensimmäisellä avaruustasolla) todellakin lähestyy meitä. Kauempana ulkoavaruudessa (toisella ja kolmannella tasolla) olevat galaksit kiertänevät vasta- ja myötäpäivään.

Lisätietoa: ASTRONOMY AND COSMOLOGY.     SCIENCE AND COSMOLOGY


Avaruuden absoluuttiset ja suhteelliset liikkeet (s.133) aiheuttavat siis vääristymiä astronomisten nopeuksien arviointiin ja moninaiset kiertoliikeet (s.168) aiheuttavat lisäksi keskinäisiä vääristymiä. Koko avaruuden respiraatio (s.123), vuoronperään tapahtuva laajeneminen ja supistuminen, tuo oman lisänsä maailmankaikkeuden hahmottamiseen. Kirjan mukaan sykli kestää noin kaksi miljardia vuotta ja olemme tällä hetkellä lähestymässä
laajenemisvaiheen puoliväliä. Astronomien havainnot laajenemisesta ovat siis kirjan tiedon mukaan todellisia, mutta astronomiset nopeudet ja alkuräjähdyshypoteesi täyttä puppua. Kosmologian toisinajattelijat, haluavat tai sitten ei, saavat joka tapauksessa tukea big bang vastaisille tuloksilleen. Voisi olla mielenkiintoista (jollekin ennakkoluulottomalle ja avoimen tutkijamielen omaavalle astronomille) rakentaa kolmiosainen malli U-kirjan kosmologiasta: ensinnä aivan materiaalinen malli visuaalista havainnoimista varten, toiseksi virtuaalimalli tietotekniikalla ja kolmanneksi (tärkein) matemaattiset laskelmat kussakin avaruuden sektorissa (s.168) kiertoliikkeessä olevien massojen määrästä ja havaituista astronomisista nopeuksista sekä näiden perusteella arvioidusta pimeästä massasta.Tähtitieteilijäthän laskeskelevat kaukaisten galaksijoukkojen galaksien lukumäärää ja massoja sekä laskelmien perusteella ns. puuttuvaa eli pimeää massaa, joten lisäämällä astronomisia nopeuksia voitaneen saada Linnunradan ja sen lähigalaksien alueella jonkinlainen fysikaalis-kemiallis-matemaattinen malli aikaiseksi? Voisi myös ajatella,että yhdistämällä U-kirjan aineisto ja toisinajattelijoiden tutkimustulokset, uusi teoria olisi kehiteltävissä alkuräjähdysteorian kilpailijaksi.