Share |

PINGISPELAAJAN KEHITTYMINEN ERI IKÄKAUSINA

_____________________________________________________

PÖYTÄTENNIS SUOMESSA JA KANSAINVÄLISELLÄ HUIPPUTASOLLA (2.4.2015)

_____________________________________________________

PINGISPELAAJAN KEHITTYMINEN ERI IKÄKAUSINA

JOHDANTO

Lasten ja varhaisnuorten valmennuksessa on aina seurattava pelaajan fyysistä ja henkistä  kehitystä. Pöytätennisvalmentajan on otettava huomioon pelaajan motorisen kehityksen vaiheet ja taitojen oppimisen herkkyyskaudet, jolloin tekniikan kehittäminen on helpointa. Fyysisen harjoittelun osalta nopeuden, notkeuden, ketteryyden, tasapainon, kimmoisuuden ja aerobisen (hapellisen eli maitohapottoman) kestävyyden herkkyyskaudet on nekin huomioitava. Pöytätennisvalmentajan on myös seurattava henkisen kehittyminen vaiheita ja pelaajan psyykkisiä ominaisuuksia.

Kehittymisen kannalta pelaajan oma asenne harjoitteluun, motivaatio, terve itsetunto (itseluottamus), taistelutahto, keskittymiskyky sekä usko omaan suoritukseen ja pelaamisesta nauttiminen ovat avainasemassa. Liioittelematta voimme sanoa, että  hyvät henkiset ominaisuudet tekevät ns. voittajatyypin. Aiheesta on ollut hyvä kirjoitus Pöytätennis-lehdessä (2/2011, Esko Heikkinen).

TAVOITE

Tässä kirjoitelmassa esitetään lasten ja varhaisnuorten valmennuksen yleisiä näkökohtia ja tekniikan harjoittelussa huomioitavia erityispiirteitä eri ikäkausina. Lasten osalta aloitamme suoraan seuravalmennuksen tasolta, joten aloittelijoiden (pingiskoululaisten) ohjaaminen ei kuulu aihepiiriin.

Tarkastelemme myös nuorten sarjoissa (15- ja 17-juniorit)  lukuisia SM-mitaleja voittaneiden porilaisten pingispelaajien kehittymistä esimerkkien (Markus. Elli, Tomi ja Annulii) valossa.

ELLI (kuva Pöytätennis-lehdestä)

por83_elli.jpg

------------------------------

PELIKUVIA JEM-KISOISTA

Markuksen KUVAT:  Anders Lundström JEM/ITA/2014-kisoissa.

Markus Myllärinen (KUVA vuoden 2014 JEM)  aloitti POR-83 seuravalmennuksessa vuonna 2006, jolloin hänelle laadittiin harjoittelua varten LTS (Lyhyen Tähtäyksen Suunnitelma) eli vuosisuunnitelma.

KÄMMENSPINNI

markus.jpg

IKÄKAUSIEN JAOTTELU

Lapsuus ja varhaisnuoruus voidaan rajata seuraavasti:

LAPSUUS 7-12 ikävuoteen. VARHAISNUORUUS 13-17 ikävuoteen.

Jako ei tietenkään voi olla tarkka, sillä siirtyminen ikäkaudesta toiseen tapahtuu asteittain.

VALMENNUKSEN YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA

  1. 1.       MOTORISEN KEHITYKSEN VAIHEET

LAPSUUS

Lapsuudessa (7-12 ikävaihe) on tärkeää, lajitaitojen (tekniikan) harjoittelun lisäksi, taidon yleisten ominaisuuksien kehittäminen. Tässä ikävaiheessa motorinen oppiminen, nopeus, notkeus, ketteryys, tasapaino ja koordinaatiokyky kehittyvät parhaiten. Aerobinen kestävyys kehittyy leikinomaisilla juoksuharjoituksilla ja tekniikkatreenien jalkatyöllä,  lihaskunto (voima) kuntopiirillä. Anaerobista (maitohapollista) kestävyysharjoittelua ja voimaharjoittelua (raskailla painoilla) ei tulisi tässä vaiheessa käyttää pingisvalmennuksessa.

Lapsuus on siis motoriikan, liikuntaelinten ja sisäelimistön kehittymisen aikaa, erityisesti sydän, keuhkot, hermosto ja lihaksisto kokevat muutoksia. Harjoitukset on suunniteltava siten, että samoja lihasryhmiä ei saa rasittaa liian kauan, työ- ja lepojaksojen on seurattava toisiaan.

Yleistaitojen harjoittaminen tulee aloittaa mahdollisimman aikaisin lapsuudessa, sillä se on aina edellytyksenä motoriselle oppimiskyvylle myöhempinä ikäkausina. Kehon nivelten liikkuvuus (liikelaajuus) on pingiksen pelaajalle olennaista, sillä se parantaa nopean liikkumisen lisäksi rentoutta. Liikkuvuutta voidaan harjoittaa lajinomaisilla venytyksillä, voimistelulla ja ketteryysharjoituksilla. Liikkuvuuden kehittäminen vaatii 3-4 harjoitusta viikossa, säilyttämiseen riittää pari harjoituskertaa viikossa. Yleistaitavuuden kehittäminen on helpointa ennen ”kasvupyrähdystä”, noin ikävuosien 7-13 aikana.

Tasapaino-, ketteryys- ja nopeusharjoituksia tulisi tehdä lapsuudessa paljon, koska niiden kehittäminen myöhemmin on vaikeampaa. Koordinaatiokyvyn (lihaksiston ja silmä-käsi koordinaation) kehittämisen on helpointa (herkkyyskausi) 9-12 ikävuosien aikana, joten sekä lajinomaisia että yleisiä harjoitteita on oltava ohjelmassa. 

Ennen murrosikää olisi hyvä kehittää myös lihaskuntoa (kuntopiiri) ja kimmoisuutta (hyppelyt, loikat ja ”esivenytysliikkuminen” painopiste päkiöillä). Kimmoisuuden harjoittamisen herkkyyskausi (edistyminen nopeinta) on 13-20 ikävuoden välisenä aikana, mutta sen harjoittelu olisi syytä aloittaa jo lapsuudessa.

Lajiharjoittelussa (tekniikkatreeneissä) liikkumisharjoitteet (erilaiset askelluskuviot) ja yhtäjaksoisesti (5-10 minuutin) jalkatyötreenit ovat tietysti avainasemassa motoriikan kehittämisessä.

Taitojen oppimisen herkkyyskaudet ajoittuvat ikäkausien 8-16 välille, joten taitolajina pingiksessä tekniikan harjoittelu on tärkeintä. Jos esimerkiksi kokonaisharjoittelun määrä viikossa on (10-13 ikäiset) 10-12 tuntia, pingiksen harjoittelun osuus tulisi olla 6-10 tuntia viikossa. Perustekniikan hallinta luo hyvät edellytykset yksilöllisen pelityylin omaksumiselle ja sen kehittämiselle varhaisnuoruuden aikana (ikävuodet 13-17).

Lasten valmennuksessa täytyy olla hauskuutta ja leikkimieltä. Tekniikkaan perehtymisen lomassa on oltava leikkejä (esim. rinkipingis pöydän ympäri) ja rentoutusjaksoja, Yhden pitkän harjoituksen sijasta on hyvä järjestää useampia lyhyitä treenejä (esim. tunnin mittaisia). Ainakin ikäkauden alkuvaiheessa (6-9 vuotiaat) lapsi haluaa leikkiä, olla aktiivinen, meluta ja hänen on vaikea olla tarkkaavainen pitkän aikaa kerrallaan.

Mielikuvat ja urheilusuorituksen oppiminen

”Optimaalisen (biomekaanisesti oikeaoppisesti tehdyn) suorituksen katsominen on  pelaajalle kuin muusikolle musiikin kuunteleminen”.

Urheilullinen lahjakkuus on nähdyn liikkeen tai suorituksen vaivatonta matkimista ja toistamista, jota aivojen peilisolut (peilineuronit) säätelevät valmistaen lihaksistoa samaan lyöntisuoritukseen.

Valmentajan on siis käytettävä pelaajan peilineuronien säätelemää näköaistia liikesuorituksen opettamisessa ja oppimisessa. Valmentajan on  riittävän usein näytettävä tietyn teknisen suorituksen biomekaanisesti optimaalinen tekeminen. Avuksi voidaan ottaa myös video, mutta sosiaalisessa tilanteessa tapahtuva visuaalinen opetusmenetelmä on tehokkaampi kuin videolta näytetty. Tämän ”matkimisoppimisen” mekanismi on siis hermoston peilineuronien vastine näköhavaintoon (valmentajan tekemä liike).  Prosessissa syntyvät heikot sähkösignaalit ”esivalmistavat” lihassyitä tulevaan supistumiseen kun pelaaja sitten itse tekee saman liikkeen.

RYSTYSPINNI

Valmentaja näyttää, kuinka lyödään ”pikkuspinni” rystyllä oikeakätisen pelaajan kämmennurkasta (KUVA ylimpänä, Saksan liigan Borussian treeneistä). Keskellä  KUVISSA Markus lyö pikkuspinnin Italian JEM-kisoissa (2014) voittaen italialaisen vastustajansa. Alimmassa KUVASSA rystyspinni kauempana pöydästä (pitempi lyöntiliike).

01_pikkuspinni.jpg

02_pikkuspinni.jpg

03_pikkuspinni.jpg

04_rystyspinni.jpg

VARHAISNUORUUS

Tänä ikäkautena pelaaja edistyy nopeasti ja omaksuu lopullisesti yksilöllisen pelityylinsä, jonka kehittäminen on tämän ikävaiheen tärkein tavoite. Hänen pitää oppia pelaamaan kilpailuissa niin sanotusti ”omaa peliään”, kuten valmentajien kuullaan usein sanovan ennen ottelua.

Varhaisnuoruudessa nopein kehitysvaihe ajoittuu tavallisesti ikävuosien 13-17 väliin. Esimerkiksi POR-83 SM-mitaleita saalistaneilla tytöillä se oli 14—16 ja pojilla 15-17 ikävuoden aikana  rating-sijoitusten ja –pisteiden datan ja niistä tehtyjen tasoitettujen kehityskäyrien perusteella (Kohta 5, KUVAT).

Motorisen kehityksen ja fyysisen harjoittelun kannalta on huomattava että aerobisen (hapellisen eli maitohapottoman) kestävyyden herkkyyskausi sijoittuu tähän ikävaiheeseen. Nopeutta ja kimmoisuutta, jonka helppo kehittäminen jatkuu aina 20 ikävuoteen asti, on harjoitettava säännöllisesti. Lihaskuntoharjoittelua (kuntopiiri) on jatkettava tehostetusti koko vartalon lihaksiston voiman kehittämiseksi, huipulle tähtäävä pelaaja tarvitsee myös hyvät vatsa- ja selkälihakset. Voimaharjoittelu painoilla on hyvä aloittaa vasta noin 15 vuoden paikkeilla. On myös huomioitava, että pingispelaajan voimaharjoittelu painoja käyttäen jakaa valmentajien mielipiteitä.

Yleistaitavuuden kuten koordinaatiokyvyn, ketteryyden, tasapainon ja liikkuvuuden harjoittelu jatkuu, mutta ne korvautuvat varhaisnuoruuden vaiheen edetessä yhä enenevässä määrin kovemmalla tekniikkaharjoittelulla. Notkeuden säilyttäminen on tärkeää, se kuuluu jokaisen tekniikkaharjoituksen ja fyysisen treenin yhteyteen. Valmentajan on selitettävä rentouden merkitys ja otettava ohjelmaan sopivaksi katsomiaan rentousharjoituksia.

  1. 2.       HERKKYYSKAUDET

Lasten ja nuorten valmentamisessa on tärkeää huomioida biologisen kypsymisen asettamat eri ominaisuuksien herkkyyskaudet. Herkkyyskausilla tarkoitetaan vaiheita, jolloin kukin ominaisuus kehittyy ja vakiintuu kaikkein helpoimmin.

Yleistaitojen ja lajitaitojen (tekniikka) herkkyyskaudet (helpoin oppiminen) ovat lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa. Monipuolinen liikunnan harrastaminen jo varhaislapsuudessa luo hyvät edellytykset motoristen taitojen oppimiselle. Kuviossa 3 on esitetty yleistaitojen ja lajitaitojen (tekniikka) harjoittamisen painopistealueet eri ikäkausina.

Kuvio 3. Yleistaitojen ja lajitaitojen harjoittelun painottuminen ja ajoittuminen eri ikävaiheissa. Hakkarainen, H. Valmentaja-lehti 1/2007.

http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanominaisuudet/nuorenkasvujakehitys/herkkyyskaudet

kuvio_3.jpg

HERKKYYSKAUSIEN YHTEENVETO

Yleistaidot 6-12. Lajitaidot (tekniikka) 7-12 ja 13-16). Motorinen oppiminen 6-12. Tasapaino, ketteryys 6-12. Liikkuvuus 6-9 (maksimaalinen liikkuvuustaso tulisi saavuttaa viimeistään 11-14 ikävuosina). Koordinaatio 9-12. Kimmoisuus 12-21. Nopeus 12-17 (aloitettava leikinomaisesti jo 7-12 ikävuosina). Aerobinen kestävyys 15-20 (kehittyy jo aikaisemmin). Voima 14-20 (punttiharjoittelua vasta noin 15 ikäisenä).

Yleistaitavuuden harjoittaminen on aloitettava mahdollisimman aikaisin lapsuudessa, koska se on välttämätön edellytys myöhemmässä vaiheessa tapahtuvalle motoriselle oppimiselle. Tekniikan kehittäminen on helpointa 7-14 vuoden ikäisenä, ennen pituuskasvun huippua. Kasvupyrähdyksen aikana saattaa esiintyä hetkellisiä häiriöitä motoriikassa. Kasvukipujen tai nivelsärkyjen takia harjoittelua voi joutua vähentämään määrällisesti, helpottamaan tai jopa pitämään taukoja.

Nivelien liikkuvuus, notkeus, tasapaino, ketteryys ja koordinaatio ovat lapsuudessa (6-12 v) harjoitettavia ominaisuuksia, koska niiden kehittyminen myöhemmin on hitaampaa. Ennen murrosikää on kehitettävä myös liikenopeutta, kimmoisuutta, lihaskuntoa ja aerobista kestävyyttä.

Edellä mainittujen fyysisten ominaisuuksien optimaalinen (riittävän hyvä) taso on edellytyksenä lajitaitojen nopealle (7-12 v) ja vielä nopeammalle (13-16 v) kehittymiselle. Tekniikan harjoitusmäärät (tunnit viikossa) ja lyöntisuoritusten toistot lisääntyvät vuosi vuodelta.  Liikesuorituksen optimaaliseen oppimiseen tarvitaan kymmeniätuhansia toistoja ja sen vakiintumiseen (automatisoitumiseen) edelleen taitoa ylläpitäviä treenejä. Yleisen valmennusopin mukaan arvioidaan, että tietyn liikesuorituksen optimaaliseen taitamiseen muuttuvissa olosuhteissa (pingiksessä lyönnit liikkeestä) tarvitaan noin 100 000 toistoa useiden vuosien aikana tapahtuvassa harjoittelussa.

LYÖNTITEKNIIKAT JA LYÖNNIT LIIKKEESTÄ

Pöytätennisvalmentajan tärkein tehtävä on lyöntitekniikoiden opettaminen ja niiden yhdistäminen nopeaan ja oikeaoppiseen liikkumiseen. Jalkatyötä ja lyöntejä liikkeestä harjoitellaan, niin Euroopassa kuin Kiinassakin, erilaisten askelkuvioiden avulla. Pingiksessä, maailman nopeimmassa pallopelissä, pelaajan on liikuttava nopeasti hyvään lyöntiasentoon tulevaan palloon nähden, jotta  hän pystyisi käyttämään oppimaansa lyöntitekniikkaa mahdollisimman tehokkaasti. Palloon ehtimisen lisäksi pelaajan on ennakoidusti reagoiden valittava lyöntitapa ja lyöntisuorituksen vauhti ja kierre sekä pallon sijoittaminen vastustajan pöytäpuoliskolle. Nopean liikkumisen lisäksi vartalon tasapaino on säilytettävä seuraavaan palloon ehtimisen takia. Pingikseen ei siis kuulu rantalentopallossa tehtävät dyykkaukset tai jalkapallossa usein nähtävät sukellukset!

Kämmenlyönti rystynurkasta  (KUVA) vaatii hyvää jalkatyötä eli nopeaa liikkumista lyöntiasentoon.

05_fh_bh_puolelta.jpg

Jos esimerkiksi vastustaja lyö toistamiseen rystypuolelle, liikkuminen kämmenlyöntiin voidaan tehdä askelkuvion C (KUVASSA alla PIVOT eli kiertoaskellus) avulla ja tehdä piste lyömällä pallo vastustajalle vaikeaan paikkaan eli EI siis suoraan tämän mailaan!  Jos taas vastustaja kääntää toisen pallon kämmenpuolelle, voidaan siirtyä askelkuviolla B (JUMPSTEP LONG, hetkellisesti molemmat jalat samanaikaisesti ilmassa) tekemään oma kämmenlyönti.

LIIKKUMISTEKNIIKAT (KUVASSA eräitä ASKELKUVIOITA)

askellus_1.jpg

VIDEOLLA (noin 5 min) esitellään liikkumisen tekniikoita ja treenejä:

One-step tekniikka, ”Falkenberg”-treeni ja ristiaskel (cross step).

http://www.youtube.com/watch?v=nD04UQiZsyw

3.       LAJITAIDOT JA NIIDEN MAKSIMOINTI

Lajitaitojen harjoittelun määrää (kertoja viikossa) pitää lisätä heti pingiskoulu-vaiheen jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa ohjattua ja laadukasta tekniikkaharjoittelua seuratasolla, jossa viikkotuntimäärät lisääntyvät vuodesta toiseen. Taitolajeissa on tehtävä vuosien edetessä kymmeniätuhansia suoritusten toistoja hermoston, lihaksiston ja muiden kudosten yhteistoiminnan hiomiseksi. Tekniikan opettamisessa ja oppimisessa on edettävä karkeamotorisesta vaiheesta kohti hienomotorista suoritusta ja taitojen automatisoitumisen vaihetta.

Peilineuronien eli ”ylihermojärjestelmän” peilisolujen teorian mukaan on vielä tässäkin vaiheessa muistettava se, että valmentajan tulee näyttää lyöntisuoritus (itse tai videolta tai edistyneemmän palaajan avulla) pelaajalle motorisen oppimisen edistämiseksi. Nimittäin, ihmisen peilineuronit aktivoituvat myös silloin kun toinen tekee jonkun liikkeen. Vaikka peilineuronit eivät sinänsä saa (valmentajan näyttäessä optimaalista lyöntisuoritusta) valmennettavan pelaajan kättä liikkumaan, ne valmistavat lihasten tulevaa toimintavalmiutta (kun pelaaja kokeilee samaa liikettä). Samassa liikesuorituksessa (näytön aikana) lihaksissa kulkevat sähkösignaalit ovat mitattavissa, vaikka eivät (toisen tehdessä liikkeen) ole niin voimakkaita, että kyseiset lihassäikeet supistuisivat. Tämä näköaistiin perustuva menetelmä on jo aiemmin tunnettu mallioppimisena.

Peilineuronit säätelevät myös pingiksessä, maailman nopeimmassa pelissä, tarvittavaa ennakointikykyä. Ihmisen ”käyttöjärjestelmän” eli genetiikan (geeniperimän) toiminnan mukainen reaktioaika näköärsykkeeseen (vastustajan pallon palautukseen) on 0.2 sekuntia, joka ei alkuunkaan riitä huippupingiksen pelaamiseen. Tarvitaan siis ennakoituja reaktioita. ”Ylihermojärjestelmä” on verrattavissa ”yligenetiikkaan” eli epigenetiikkaan, jossa soluissa aiemmin ”roska-DNAksi” kutsuttu tilke-DNA sytyttää tai sammuttaa ”käyttöjärjestelmän” geenejä ympäristön vaikutuksesta.

Perustekniikan tulisi olla lähes valmista varhaisnuoruuden alkuvaiheessa eli noin 13-14 ikäisillä pingispelaajilla. Ikävuosien 14-17 aikana pelaaja omaksuu lopullisesti yksilöllisen pelityylinsä, jota sitten hiotaan painopisteytetyillä tekniikkatreeneillä. Kilpailusuoritusten parantamiseksi fyysistä harjoittelua tulisi lisätä (5-8 tuntia viikossa). Pingiksen harjoittelua voisi olla 10-15 tuntia viikossa 14-17 ikäisillä.

Koska tutkimusten mukaan pallo ”elää” useimmiten hyökkäyspelaajien ottelussa vain 3-4 kosketuksen ajan, taktiikoissa olisi keskityttävä mahdollisimman nopean ratkaisun taktiikkatreeneihin (unohtamatta varmuus- ja jalkatyötreenien osuutta).

Jokaisen pelaajan tulisi, yhdessä valmentajansa kanssa, laatia yksilöllinen pelistrategia ja kehitellä omaa pelifilosofiaansa.

Esimerkki pelistrategiasta: Hyökkäyspelaaja pyrkii saamaan vastustajansa jatkuvaan liikkeeseen eli lyö tälle vaikeisiin kohtiin (pelikäden kyynärpäätä kohti, syvälle kämmenelle tai rystylle) ja koko ajan eri kohtiin (ettei vastustaja pysty lyömään optimaalisesta asennosta) eli ei lyö niin sanotusti ”vastustajan mailaan”.

Pyritään siis aiheuttamaan tilanne, jossa vastustaja joutuu lyömään ahdistetusta asemasta.

Strategiaan kuuluu myös se, että piste tehdään (KUVA) heti kun se on mahdollista (ilman riskiä). Ratkaisulyönti (”tappo”) pitää suunnata vastustajan heikkoon kohtaan, ei siis ”suoraan mailaan”.

09_fin_ita.jpg

  1. 4.       TEKNIIKAN HARJOITTELU ERI IKÄKAUSINA

Kuten JOHDANNOSSA todettiin, tämä kirjoitelma ei käsittele aloittelijoita (pingiskoululaisia). Aloitamme siis suoraan seuravalmennuksesta.

TEKNIIKAN HARJOITTELU PORISSA

POR-83 valmennuksessa olemme käyttäneet TEKNIIKAN ANALYYSI kaaviota ja sen avulla tehtävää pelaajan tekniikka-taitojen arviointia ja sen perusteella tehtävää harjoittelun suunnittelua.

KUVIO: TEKNIIKAN ANALYYSI

kuvio_02.jpg

Tämä perustekniikoiden harjoitusvaihe tapahtuu tavallisesti 3-4 vuoden aikana, jonka jälkeen alkaa pelaajan omaksuman yksilöllisen pelityylin hiominen painopisteytetyllä harjoittelulla.

Painopisteharjoittelussa jokaisella harjoituskerralla on noin 50% valittua harjoittelun kohdetta 4-8 viikon ajan, jonka jälkeen painopistettä vaihdetaan. Muita tekniikan osa-alueita harjoitellaan taidon säilyttämisen periaatteella eli noin puolet kunkin harjoituskerran treenistä. Jos valittua kohdetta pidetään painopisteenä kauemmin, sen kehittyminen vääjäämättä hidastuu pitemmän ajan kuluessa. Siksi painopisteitä on syytä vaihdella. Tärkeäksi koettu painopiste (esim. kämmenvastaspinni) voidaan tietysti taas valita uudelleen 4-8 viikon kuluttua.

-------------

VASTASPINNI (COUNTER TOP SPIN) ”LYÖNTIEN KUNINGAS

Maailman parhaat pelaajat näyttävät mallia (VIDEO, 4 min). Vastaspinnin harjoittelu (VIDEO, 3 min).

11spinni2.jpg

KUVASSA 1 on esitetty eri tyyppisten (A, B, C) topspin-lyöntien  kosketushetken mailakulmat (80, 45 ja 10 astetta) ja mailan ja pallon kosketuskohdat kellotaulun avulla (klo 14.30, 13.30 ja noin 12.15).

KÄMMEN (FH) VASTASPINNIN MIELIKUVAHARJOITTELU

On siis tarkasteltu mailakulmia sekä mailan ja pallon kosketuskohtaa, kun topspin-lyönti tapahtuu (KUVASSA) oikealta vasemmalle. Niinpä oikeakätinen pelaaja voi kuvaa katsomalla tehdä eri tyyppisten FH-topspin-lyöntien liikerataharjoittelua (mielikuvatreeniä) ilman pöytää kotonaan biomekaanisesti optimaalisen liikeradan toistoihin.

Kun vastaspinni lyödään kauempaa pöydästä, mailakulman on tietysti oltava avoimempi (suurempi kulma) kuin (KUVAN) läheltä pöytää tehdystä vastaspinnistä.

-------------

Koska tietyn lyöntisuorituksen oppiminen, kehittäminen ja automatisoituminen vaatii kymmeniätuhansia toistoja, olemme käyttäneet pallolaatikkoa sekä oppimisen että taidon kehittämisen vaiheissa sekä myös taidon vakiinnuttamisen vaiheessa. Pallolaatikon käyttö jokaisen treenikerran (1.5-2 tuntia) aikana on vaihdellut arviolta 20-40% kokonaisajasta yksilöllisen pelityylin hiomisen ajanjaksolla (Markus ja Elli).

Porissa on ollut mahdollista pelata viitenä päivänä viikossa (ma-pe) urheilutalon salivuoroilla. Perustekniikan oppimisen aikana pingiksen harjoittelua on ollut 4-6 tuntia viikossa, ja yksilöllisen pelityylin kehittämisen vaiheessa harjoitustunteja ja pallolaatikkotreenejä on pyritty lisäämään resurssien (harjoitusvuorot, valmentajat, treenivastustajat ja sparraajat) sallimissa puitteissa.

TEKNIIKAN HARJOITTELUN YLEISIÄ NÄKÖKOHTIA

IKÄVUODET 7-12

Jotta merkittävää kehittymistä tapahtuisi, tekniikkaharjoittelun määrä tulisi olla 6-10 tuntia viikossa, tuntimäärien lisääntyessä ikävaiheen edetessä. Yleistaitojen ja fyysisten harjoitusten määrä voisi olla noin 2 tuntia viikossa ja kokonaisharjoittelun määrä 8-12 tuntia viikossa.

IKÄVUODET 14-17

Tässä vaiheessa pelaaja omaksuu lopullisesti yksilöllisen pelityylinsä, ja sen kehittäminen on tämän vaihein tärkein tekniikkaharjoitusten kohde. Pingiksen harjoittelua olisi hyvä olla 10-15 tuntia viikossa (POR-83 resurssit eivät ole mahdollistaneet tällaista tuntimäärien lisäystä). Fyysisten ominaisuuksien (aerobinen kestävyys, nopeus, kimmoisuus, lihaskunto ja voima) harjoittaminen on tärkeää pelitehon ja kovuuden kehittämiseksi. Fysiikkaharjoittelua voisi olla esimerkiksi 4-6 tuntia viikossa.

Yksilöllisen pelityylin hiomisessa (taktiikkaharjoittelussa) painopisteen tulisi olla pisteen tekemisessä eli kolmen ensimmäisen pallon treeneissä eli syöttö, palautus ja ensimmäinen hyökkäys (avausspinni). On nimittäin todettu, että modernissa pingiksessä (hyökkäyspelissä) pallo ”elää” yleensä vain 3-4 kosketuksen ajan. Yksilöllisillä pallolaatikkotreeneillä kehitetään pelaajan jalkatyötä ja lyöntejä liikkeestä.

Tämän ikävaiheen loppupuolella pelaajan pitäisi jo pystyä tehokkaaseen itsenäiseen harjoitteluun ja omien ”aseidensa” kehittämiseen, heikkojen kohtiensa vahvistamiseen sekä pelistrategian ja oman pelifilosofiansa luomiseen. Näitä on jo käsitelty kohdassa 3.

  1. 5.       PORILAISTEN SM-MITALISTIEN KEHITTYMINEN

Edellä (kohdat 1-4) on käsitelty pingispelaajien valmennuksen yleisiä ja lajikohtaisia periaatteita lapsuuden (7-12 ikäiset) ja varhaisnuoruuden (13-17 ikäiset) ajanjaksoilla.  

Markus (KUVA) Pietarin kansainvälisissä kilpailuissa. Pelaajan taitojen (kuten syöttö ja sitä seuraava oma hyökkäys, syötön palautus sekä pelitaktiikat) kehittymisen kannalta ahkera kilpailuissa käyminen on välttämätöntä.

fh-dominoivan_syotto.jpg

Yleisen valmennusopin mukaan lajitaitojen (tekniikan) oppimisen ja kehittymisen herkkyyskausi on ikävuosien 8-16 välillä.  Nopein kehitysvaihe ajoittuu tavallisesti ikävuosien 13-17 väliin. Kuten alla olevista KUVISTA nähdään, porilaisten tyttöjen nopein kehitysvaihe oli 14-16 ja poikien 15-17 ikäisenä.

Valmennusjärjestelmä, jossa huomioidaan varhaisnuoruudessa tapahtuva nopea kehittyminen, tuottaa kansainvälisesti menestyneitä urheilijoita. Uunituore esimerkki tenniksestä.

Kanadalainen Eugenie Bouchard on noussut 20-vuotiaana rakettimaisesti huipulle. Hän harjoitteli lähes tuntemattomana 15-18 vuotiaana liiton harjoituskeskuksessa Montrealissa. Kova harjoittelu oikeaan aikaan oikeassa paikassa pätevän valmentajan johdolla vei hänet Wimbledonin finaaliin 2014 ja koko tennistä seuraavan maailman tietoisuuteen ensimmäisenä kanadalaisena, joka pelasi  grand slam loppuottelussa.

KUVASSA 1 on esitetty kahden viime vuosina SM-mitaleita saalistaneen POR-83 pelaajan kehittyminen rating-sijoituksen ja pisteiden avulla. KUVASSA 2 on ratingista kerätystä datasta tehdyt tasoitetut kehityskäyrät.  KUVISSA 3 ja 4 esitetty molempien pelaajien tasoitetut kehityskäyrät. KUVASSA 5 on esitetty ratingista saatu data.  KUVASSA 6 on esitetty kahden aikaisemman (1997 ja 2003) Suomen mestarin (MJ-17 ja NJ-17) kehittyminen juniorien ranking-sijoitusten avulla (nykyinen rating ei ollut silloin käytössä). Dataa ei näin ollen ollut riittävästi tasoitettujen kehityskäyrien tekemistä varten.

kehitys_1.jpg

kehitys_2.jpg

kehitys_3.jpg

kehitys_4.jpg

kehitys_5.jpg

kehitys_6.jpg

KUVAT

Suomen Mestarit Annulii ja Tomi (yhdistetty kuva Satakunnan Kansan eri aikoina julkaistuista artikkeleista). Tomi (Satakunnan Kansa). Annulii (kuva palkintojen jaosta).

por83_annulii_ja_tomi_suomenmestarit.jpg

tomi_suomenmestari_640x407.jpg

por83_annulii_suomenmestari_2003.jpg