Share |

Fysikaaliset tieteet (yhteenveto)

 

YHTEENVETO (vuoden 1955 jälkeisen tieteen vertailu)

Linkit kirjoituksiin löytyvät yllä olevasta valikosta.

Urantia-kirja (s.101, 125, 175-176, 473-474, 476): Antigravitaatio voi kumota painovoiman ja aiheuttaa universumin laajenemisen (avaruuden respiraatio, s.123).
Tiede (linkki pimeä energia). Uusi outo voima, joka kiihdyttää maailmankaikkeuden laajenemista, havaittiin v.1998 supernovien kirkkauksia tutkimalla. Tämä ns. pimeä energia tasapainottaa (kuten U-kirjakin toteaa, s. 176) painovoiman vaikutusta.
Urantia-kirja (s.170-171, 173, 175, 455, 472): Avaruuden pimeät saarekkeet ovat niitä kuolleita aurinkoja ja muita suuria materiakertymiä, jotka ovat valottomia ja lämmöttömiä ja joiden tiheys on lähes uskomaton.
Tiede (linkit Aineen luokittelu ja pimeä energia). Oletus pimeästä aineesta (puuttuvasta massasta) tehtiin jo 1930-luvulla, perusteltu oletus 1980-luvulla, suora havainto v. 2006 ja tänä vuonna (2007) vahvin ehdokas pimeäksi massaksi on ns. kylmä pimeä aine (lue jutun viides kappale huolellisesti!).

Täällä pimeästä aineesta (KUVIEN kera) astronomien yhteisblogissa.                                                                                             
Urantia-kirja
(s.653): Tähtisumun kaasumaisen aineksen gravitaatiokontrollin heiketessä kaasu pakenee kahtena erillisenä jättiläiskokoisena haarakkeena keskusytimen emämassan vastakkaisilta puolilta (painovoimakeskuksen muodostuessa tähtijärjestelmään).
Tiede (linkki Aaltoenergia). Mustan aukon syntyessä purkautuvaa energiaa ja kaasua säteilee avaruuteen kahtena keilamaisena suihkuna. Nämä gammapurkaukset havaittiin satelliittien avulla 1960-luvun lopulla ja niiden alkuperä alkoi selvitä vasta 1990-luvulla.
Urantia-kirja (s.479): Mesotronin (nykyinen nimitys mesoni) uskomattoman nopea vaihto protonin ja neutronin sähkövarauksien varioijana on eräs atomiytimen koossapitävistä voimista.
Tiede (linkki Atomin koossapysyvyys). Vuonna 1935 ehdotettiin, että piimesoni (pioni) osallistuu ydinsidokseen protonien ja neutronien vaihtaessa niitä nopeasti. Pioni löydettiin kokeellisesti v. 1947 ja aivan äskettäin (2000-luvulla) Fermilabissa eräiden mesonien (jotka koostuvat kvarkkiparista) tilan vaihdon (oskillaation) vaihtotaajuudeksi mitattiin kolme miljardia kertaa sekunnissa.

Uuden tieteen (ei aina ns. valtavirran tiedeyhteisön) vertailua ja pohdintaa

Urantia-kirja (s.651-663): Aurinkokunnan syntyessä tähtisumusta muodostui samalla miljoona muuta aurinkotähteä.
Tiede (linkki Astrofysiikka). Eräät uudet tutkimukset viittaavat siihen, että aurinkomme todella on syntynyt tiheässä tähtipilvessä. Tähtijärjestelmien synty planetaarisista tähtisumuista on toki ollut tiedossa jo kauan; kun esimerkiksi supernovaräjähdyksen shokkiaalto saavuttaa läheisen sumun, tapahtuu vety-pölypilven kokoonpuristuminen gravitaation vaikutuksesta ja aikanaan emäkehrä sinkoaa aurinkotähtiä avaruuteen, joista puolestaan muodostuu planeettoja ja kuita.
Urantia-kirja (s.655-658): Aurinkokunnan ja maapallon ikä on likimain 4.5 miljardia vuotta.
Tiede arvioi v. 1952 maailmankaikkeuden iäksi 4-5 miljardia vuotta (siis melkein sama kuin nykytiedon mukainen maapallon ikä). Vuonna 1955 (U-kirjan tullessa ulos kirjapainosta) meteoriittiaineksen radiometrinen mittaus antoi 4.6 miljardin vuoden iän useiden astronomien pitäessä tätä myös aurinkokunnan ikänä. Eräät skeptikot (kuten Geologian yhteenvedossa totesin, Martin Gardnerin huijausyritys on paljastunut)  ja epäilijät ovat väittäneet, että U-kirjan aikamääreet perustuvat tähän mittaukseen. Jos näin olisi, huomattava osa planeettamme evolutionaarista historiaa (s.651-740) olisi vaatinut uudelleenkirjoittamisen (silloisella painatustekniikalla) samalla kun kirja tuli ulos painosta!
Urantia-kirja (s.464): Aurinkotähtien energia vapautuu monimutkaisten ydinreaktioketjujen kautta. Näistä yleisin on vety-hiili-heliumreaktio, jossa neljästä vetyatomista muodostuu heliumatomi hiilen toimiessa katalyyttinä.
Tiede (linkki Astrofysiikka). Hiilisykli kuvattiin v. 1939 (Hans Bethe) ja 1942 esitettiin (George Gamow), että aurinko ja kaikki muutkin tähdet tuottaisivat energiansa Bethen kuvaamalla ydinreaktiolla. Auringon (ydinreaktioissa syntyvien) neutriinojen havaitseminen maapallolla oli lopullinen todiste auringon energiatuottoprosessista.
Urantia-kirja (s.657): Suuremman (lähellä olevan) kappaleen gravitaatiovaikutus (vuoksi-ilmiö) vaikuttaa jarruttavasti planeettojen tai kuiden pyörimiseen akselinsa ympäri. Tätä havainnollistavat Merkurius-planeetta ja kuu, joka kääntää aina saman puolen Maata kohti. HUOM: lauseessa on yksikkö, (joka) koskee siis vain kuuta!
Tiede (tosin vanhaa tietoa). Astronomiset havainnot ovat yhtäpitäviä, emme näe kuun takapuolta,
 koska pyörähdysaika (27.3 päivää) on sama kuin kiertoaika. Merkuriuksen pyörähdysaika on 59 päivää, kiertoaika 88 Maan päivää.
Urantia-kirja (s.134): Punasiirtymän käyttö kaukaisten galaksien etääntymisnopeuden mittauksissa on täysin epäluotettavaa useista eri syistä (katso linkit Urantia-kirja ja Hubblen laki ja Urantia-kirjan kosmologia).
Tiede (linkki Punasiirtymä). Useat tutkijat (kuten Toivo Jaakkola, Halton Arp, Peter M. Hansen) ovat osoittaneet, että punasiirtymä ei ole luotettava kaukaisten galaksien tapauksessa. Samalla koko alkuräjähdysteoria (Bing Bang eli BB-teoria) joutuu kyseenalaiseksi. Useat tunnetut astronomit (kuten Sir Fred Hoyle, Sir Arthur Eddington) ovat aikanaan esittäneet, että maailmankaikkeus on ikuinen. BB-teorian heikkoja lenkkejä (katso linkki Maailmankaikkeus) ovat punasiirtymän (virheellinen) tulkinta ja kemiallinen evoluutio (elämän synty kemikaaleista).

Tuntematon Linnunrata ja kaukainen ulkoavaruus

Linnunrataa kiertävä pieni galaksi on löydetty hiljattain. Astronomit arvelevat Linnunrataa kiertäviä (pieniä) satelliittigalakseja olevan satoja, mutta vasta parikymmentä on toistaiseksi löydetty. Uudet havainnot vievät käsityksemme yhä lähemmäksi Urantia-kirjan kosmologiaa (s.167-168). Entä sitten kaukainen ulkoavaruus? Linkeistä Avaruuden energiat, Gravitaatio, Painovoiman mysteeri ja Maailmankaikkeus pääsemme kurkistamaan tieteen (vain osittain tuntemiin) universumeihin ja voimme vertailla tieteen ja U-kirjan tietoja (linkki Urantia-kirjan kosmologia). Maailmankaikkeutta (aika-avaruuden mallit, universumin kätketyt ulottuvuudet), gravitaatiota ja kaikkein pienintä (säieteoria) tutkii Lisa Randall, Harvardin yliopiston huippufyysikko. Hänen tutkimuksiaan löytyy täältä ja haastatteluvideo on nähtävissä ja kuultavissa täällä. Onko universumi viritetty ihmiselle sopivaksi (antrooppinen periaate ) vai onko kaikki (kätketyt ulottuvuudet ja rinnakkaisuniversumit) vain oletuksia tai sattumaa, on eräs tieteen polttavista kysymyksistä 2000-luvulla.

Etusivu