3. Aineen luokittelu (U-Kirja s.471-472) "Erilaisissa auringoissa, planeetoilla ja avaruuden taivaankappaleissa materia esiintyy kymmenessä pääjakautumassa: 1. Ultimatoninen aine (aineellisen olemassaolon perusyksiköt, elektroneja muod. energiapartikkelit). 2. Alielektroninen aine (aurinkojen suuritiheyksiset superkaasut) 3.Elektroninen aine (aineen sähköinen vaihe, elektronit, protonit yms.) 4. Aliatominen aine (kuumien aurinkojen sisuksissa oleva aine). 5. Hajonneet atomit (jäähtyvissä auringoissa ja kaikkialla avaruudessa esiintyvä aine). 6. Ionisoitunut aine (atomit, joista sähkö, lämpö, röntgen- säteet tai liuottimet ovat riistäneet uloimmat elektronit). 7. Atominen aine (alkuaineet) 8. Aineen molekyylivaihe (molekyylit). 9. Radioaktiivinen aine (radioisotoopit). 10. Luhistunut aine (kylmien tai sammuneiden aurinkojen sisäosissa esiintyvä suuritiheyksinen aine, jossa yksiköt, kuten ultimatonit ja elektronit ovat hyvin lähellä toisiaan)." U-Kirjan mukaan edelleen "luokittelu koskee paremminkin aineen rakennetta kuin niitä muotoja, joissa aine on havaittavissa." Ryhmät 6-9 kuuluvat selvästi tunnetun kemian ja fysiikan piiriin. Ultimatonit, aine-energian perus- hiukkaset, jotka "eivät reagoi paikalliseen eli lineaariseen gravitaatioon," ovat tieteelle tuntemattomat. Tutkijat ovat vuosikausia etsineet ns. pimeää ainetta, jota laskelmien mukaan tarvitaan gravitaatiokeskuksina pitämään näkyvä aine (galaksit ym.) otteessaan. Yksi mahdollisuus on, että osa siitä (ehkä 20%) koostuu sammuneista tähdistä, joita valon puuttumisen takia ei havaita teleskoopilla (ryhmä 10). Avaruustähtitieteilijöiden (kosmologien) ja astrofyysikoiden mukaan osa (edelleen n. 20%) voisi olla varauksettomia neutriinoja, joilla oletetaan olevan pieni massa. Vaikka tiheät pallomaiset tähtijoukot ja entisten tähtisumujen painovoimakeskukset huomioidaan, puuttuvaa massaa on edelleen. Ryhmien 2 ja 4 ainetta esiintyy U-Kirjan mukaan auringoissa (s.459-460) " jäähtyvät tähdet voivat olla kaasumaisia ja samanaikaisesti suunnattoman tiheitä, ns. superkaasuja" sillä "tiheys on suoraan verrannollinen tilassa olevan massan määrään ja kääntäen verrannollinen massassa olevan tilan määrään , sen tilan, joka on aineen keskusytimen ja sitä kiertävien partikkelien välissä, sekä sen tilan, joka on tällaisten ainehiukkasten sisällä." Ryhmän 3 ainetta on kosmisessa säteilyssä ja aurinkotuulessa (suurimmaksi osaksi protoneja). Hajonneita atomeja (ryhmä 5, esim. "kalsium, avaruuden vaeltaja", U-Kirja s.461) U-Kirjan mukaan (s.173) "Avaruuden pimeät saarekkeet ovat niitä kuolleita aurinkoja ja muita suuria materiakertymiä, jotka ovat valottomia ja lämmöttömiä. Pimeillä saarekkeilla on toisinaan suunnaton massa, ja niillä on voimakas vaikutus universumin tasapainoon" "tiheys on lähes uskomaton.. ne pitävät naapurustossa olevia suuriakin järjestelmiä tehokkaassa otteessaan." Tällainen massakeskittymä, "kosminen magneetti", vetää puoleensa Linnunrataakin n. 500 km/s nopeudella (Tieteen Kuvalehti 8/96), Linnunradan keskuksessa taas on ns.musta aukko, joka toimii painovoimakeskuksena galaksiamme kiertäville tähtiperheille. Aivan äskettäin röntgenluotain kuvasi Linnunradan keskustaa. Kuvien perusteella arveltiin isojen tähtien muodostuvan mustan aukon lähettyvillä tiivistyvästä kaasusta ja pölystä. Ns. pimeä aine tai "puuttuva massa" koostuu, sekä U-Kirjan tietojen että "ihmisperäisten" tutkimusten mukaan monestakin erilaisesta massakeskittymästä. Osa näistä suunnattoman suurista gravitaatiokappaleista lienee tavallista planeetta-meteoriitti ainekasautumaa, joka valottomana kiertää avaruudessa toimien liikettä kontrolloivana painovoimakeskuksena. Tämän "tavallisen" kemiallisen aineen lisäksi on "luhistunutta ainetta" (ryhmä 10), suuren tiheyden omaavaa jäähtyneen tähden ainetta. Lisäksi oletetaan ns. mustan aukon olemassaolo, syntynyt hyvin raskaan tähden räjähdyksessä ja sen ytimen kokoon puristumisessa. Mustalla aukolla on käsittämättömän suuri tiheys seurauksena tähden täydellisestä romahtamisesta (kuulunee ryhmään10, ainetta esiintyy kuolleiden aurinkojen sisäosissa.). Luhistuneeseen aineeseen kuuluu myös neutronitähdet, jotka syntyvät kun romahtavan tähden massa on 2-3 kertainen auringon massaan verrattuna. Pimeää ainetta on löydetty avaruudesta suurten galaksien yhteentörmäysten jäljiltä. Astronomisissa mittauksissa havaittiin painovoimavaikutuksia kuuman kaasun liikkeeseen avaruuden alueella, jossa ei havaittu näkyvää ainetta. Tyhjältä näyttäneeltä avaruuden sektorilta löydettiin siis painovoimakeskus, avaruuden pimeä saareke, mitä se sitten lienee. Pimeää ainetta on n.25%, näkyvää (galakseja, aurinkoja ja valaisevia tähtisumuja) n.5%, loppu 70% on ns. pimeää energiaa. Uusimman tutkimuksen (WMAP) mukaan tavallista ainetta (josta esim. ihmiset koostuvat) on vain noin 4% (pimeää ainetta 23% ja pimeää energiaa 73%). U-kirjankin mukaan (s.169-173) avaruuden materia jakautuu näkyvään ja pimeään aineeseen. Pimeää massaa ovat kuolleet, loppuunpalaneet, täyttä tiiviyttä (musta aukko) lähenevät entiset auringot. Ne ovat käyttäneet fuusioenergiavarastonsa loppuun ja luhistuneet tiiviiseen tilaan. Tiede tuntee näitä ketjuja, esimerkkinä tähtisumu, tähden esivaihe prototähti, aurinkotähti (vetyfuusio), punainen jättiläinen (energia 3-alfafuusiosta), luhistuminen valkoiseksi kääpiöksi (kaikki polttoaine loppu). Aurinkotähden massasta riippuen kehitys voi johtaa myös ruskeaan kääpiöön, neutronitähteen tai mustaan aukkoon. Loppupäätelmä. Aineen luokittelu vastaa melko hyvin kemian ja fysiikan käsityksiä paitsi, että ultimatoninen aine on tieteelle tuntematon. Luokittelu oli suurimmalta osalta tunnettu v.1935 paitsi, että aurinkojen sisuksissa olevasta aineesta (luokat 2 ja 4) voitiin esittää vain olettamuksia. Mustien aukkojen idea on vanha (Laplace 1799), fysiikan piiriin se tuli v.1915 (Einstein). Ruskeat ja valkoiset kääpiötähdet sekä neutronitähdet kuuluvat myös luokkaan 10; pyörivä neutronitähti (pulsari) oli teoreettisesti ennustettu v.1934 (ens. löydettiin v.1968). Kemiallinen evoluutio |