Neliosainen minisarja Vigdís on laatudraamaa, joka paljastaa Islannin entisen presidentin Vigdís Finnbogadóttirin kasvutarinan hurjat käänteet. Parhaimmillaan sarja on 1950-luvun elämänjanoisissa kohtauksissa, kun nuori Vigdís etsii itseään ja pitää puoliaan miehiä vastaan.

Toinen kohokohta on nostattava, tunteikas vaalivoitto sarjan lopussa.

Vigdís-sarjan tyyli tuo mieleen tyttökirjaklassikot, ja kahden ensimmäisen jakson pääosanäyttelijä Elín Hall jopa muistuttaa Vihervaaran Annea. Vigdísin elämänkäänteet ovat aitoudessaan kuitenkin tyttökirjoja rajumpia. Hän kokee nuorella iällä suuria menetyksiä.

Rakas veli hukkuu nuorena traagisesti, keskenmenoja on useita, unelmien avioliitto kariutuu, adoptiopaperit hylätään ja kaiken huipuksi Vigdís saa syöpädiagnoosin.

Hän sinnittelee opinnoissa Ranskassa, ja lisää kielitaitoa on luvassa, kun Vigdís muuttaa miehensä mukana Tanskaan ja Ruotsiin. Hän työskentelee opettajana, ja kun adoptio viimein onnistuu avioeron jälkeen yksinhuoltajana, on pienen vauvan äiti juuri valittu teatterinjohtajaksi.

Björn Hlynur Haraldsson ja Tinna Hrafnsdóttir ovat ohjanneet hienon, intensiivisen sarjan, jossa seurataan Vigdísin elämää 1940-luvulta 1980-luvulle, presidentiksi valitsemiseen saakka. Vigdís Finnbogadóttir oli maailman ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla presidentiksi valittu nainen.

Sarja tuo esiin Vigdísin uraauurtavan työn naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien vaatijana. Kehystarinassa Vigdís kohtaa vuoden 1980 vaalien kolme miesehdokasta, muutoin tarina etenee kronologisesti.

Vigdís eli sodanjälkeisessä Reykjavikissa kapinoiden ulkonaliikkumiskieltoa vastaan muun muassa pukeutumalla pojaksi. Tulevina vuosina hän näytti sekä lähipiirilleen että koko Islannille sen, etteivät urakehitys ja unelma äitiydestä sulje toisiaan pois.

Sarjassa nähdään kohukohtaus, kun joukko tyttöjä marssii kouluun poikien vaatteissa. Vigdís muistetaan siitä, että hän pukeutui miesten housuihin, eikä sellaista kukaan nainen tehnyt.

Kahdessa jälkimmäisessä jaksossa pääosaa esittää Nína Dögg Filipusdóttir. Kummatkin näyttelijät muistuttavat Vigdís Finnbogadóttiria. Tekijät ovat kuvailleet näin osuvien näyttelijöiden löytymistä ihmeeksi, sillä Islannissa koekuvauksiin ei tavallisesti saada kuin pari ehdokasta.

Ohjaaja Haraldsson on kertonut, että Vigdís, joka nyt on 94-vuotias, kannusti projektia alusta saakka. Näyttelijät ja muu tiimi tapasi Vigdísin, mutta tämä piti tärkeänä sitä, ettei hän itse lukenut käsikirjoitusta vaan antoi vapaat kädet luovuudelle.

Entinen presidentti jopa lainasi omia vaatteitaan sarjaan. Lavastus ja puvustus noudattavat autenttisesti aikakausia. Reykjavikiläisiltä kyseltiin menneiden vuosikymmenten asuja, ja moni innostui penkomaan ullakoitaan.

Päätösjakso keskittyy historiallisiin vaaleihin ja Vigdísin karuun arvosteluun. Rintasyövästä toipuneelta kysyttiin: ”Miten aiot toimia presidenttinä ilman toista rintaa?” Vigdís tokaisee kuuluisan vastauksensa: ”En ajatellut imettää kansakuntaa.”

Vaaliyö on jännitysnäytelmää. Vigdís oli kielitaitoinen kulttuurihahmo, matkaopas, opettaja, teatterinjohtaja ja äiti, mutta kokematon politiikassa. Aika oli kuitenkin kypsä naisten nousulle.

Sarjassa ei nähdä 16 menestyksekkään presidenttivuoden aikaisia vaiheita. Haraldsson on vihjannut sarjan jatkon mahdollisuudesta.

Kenties sitten nähdään sekin kohtaus, kun Urho Kekkonen vuonna 1981 vieraili Islannissa kalastusmatkalla ja poistui maasta terveys romahtaneena Vigdísin avustaessa käsipuolesta.