EMILIA VUORISALMI9.11.2025 ”Kehoni ei ole koskaan ollut niin sekaisin kuin silloin”, Emilia Vuorisalmi, 46, muistelee – näin hän syö nyt voidakseen hyvinhttps://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000011558624.html Hyvinvointikirjailija Emilia Vuorisalmi syö ja kokkaa mieluiten ilman stressiä. KUVA https://images.sanoma-sndp.fi/627bebb4aea7b56e00938857181fbe20/normal/1440.avif ”Parikymppisenä lähdin mukaan rasvattomuusbuumiin, eikä kehoni ole koskaan ollut niin sekaisin kuin silloin. Tuntui, että olin koko ajan turvoksissa ja teki mieli ahmia makeaa. Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen havahduin kuuntelemaan kehoani, ja nyt 46-vuotiaana kiinnitän entistä enemmän huomiota hormonien tasapainoon. Viime keväänä teetin jopa sylkinäytteeseen pohjaavat geenitestit, joiden tulokset ohjaavat esimerkiksi ravinto- ja liikuntavalinnoissa. Tulokseni olivat tosi mielenkiintoiset: genotyyppini ei esimerkiksi kannata paastota, vaikka sen hyödyistä paljon puhutaan.
Koko ruokafilosofiani lähtee sesonki- ja lähiruoka-ajattelusta: syksyllä kannattaa syödä syksyn raaka-aineita, sillä sekä niiden maku että ravintoarvot ovat parhaimmillaan. Itse tykkään kokata vaikkapa pasta bolognesea hirven tai peuran lihasta sekä syödä kauden vihanneksia. On myös tärkeää ymmärtää, miten syömisjärjestys ja kuidut vaikuttavat hyvään oloon. Laitan usein aterian alkuun tarjolle vihanneksia, koska niiden sisältämä kuitu laskee aterian glykeemistä indeksiä. Käytännössä tämä auttaa estämään verensokeripiikkejä. Minulla on myös urheilevat lapset, joten terveellistä välipalaa pitää olla tarjolla tasaisesti. Ymmärrän pientä lasta, jolle tulee nälkäkiukku, sillä itsellenikin tulee, jollen huolehdi ruokarytmistä. Näin vaihdevuosien kynnyksellä pyrin syömään tarpeeksi proteiinia ja usein lisään aamupuuroon kananmunan, josta saa koliinia, joka tukee hermoston toimintaa ja auttaa hillitsemään aivosumua. Mielestäni se, miten syöt, on lähes yhtä tärkeää kuin mitä syöt. Ruuansulatuksesta puhutaan paljon, ja tiedetään jo, ettei ruokaa vaikkapa kannata hotkia. Vähemmän kuitenkin puhutaan tai edes tiedetään rakkaushormoniksikin kutsutun oksitosiinin yhteydestä ruuansulatukseen. Perehdyin syvemmin hormonien merkitykseen tehdessäni uusinta kirjaani Hormonien voima. Oksitosiini auttaa laskemaan stressihormoneja ja tehostaa ruuansulatusta. Itse sytytän aina kynttilät, kun tulen kotiin ja alan kokata. Lisäksi olen asentanut puhelimeeni sovelluksen, joka blokkaa kaikki somesovellukset iltaviiden jälkeen. Pitäisi aina syödä levollisessa mielentilassa, sillä stressissä suolisto ei keskity ruuansulatukseen, ja kiireessä juotu viherpirtelö antaa terveysvaikutusten sijasta helposti lähinnä ilmavaivoja. Se, miten syöt, on lähes yhtä tärkeää kuin mitä syöt. Olen entinen sprintteri, joten olen myös kokkina nopea. Saan pikaisesti pöytään muun muassa terveelliset ja ihanan kuohkeat pinaattiletut, joihin käytän tavallista enemmän kananmunia. Niitä ovat usein syömässä myös naapurin lapset.” Emilia Vuorisalmen pinaattiletut6 isoa tai noin 18 pientä // valmistusaika 45 minuuttia, josta aktiivista 15 minuuttia
Paistamiseen
Päälle
Emilia Vuorisalmi
46-vuotias lääkäri ja kirjoittaja. Mukana uudessa MTV3:n Pirunpeli-tosi-tv- ohjelmassa. Kirjoittanut hyvinvointikirjan Hormonien voima. Kokkaa itselleen ja kahdelle lapselleen. Usein syömässä myös naapurin lapsia. https://images.sanoma-sndp.fi/3913d019a2d076d93fe283bbee99ef66.jpg/normal/1440.avif Olen edelleenkin toipuva rakkausaddikti. Rakkaus on yhä lempihuumeeni, ja olen sitä valmis ottamaan, Emilia Vuorisalmi, 42, sanoo ja räjähtää nauramaan. Sitä hän tekee paljon. Nauraa itselleen ja puhuu nopeaan tahtiin. Välillä finglishiä, välillä lääkäriä. Jos rakkauslääkäri joskus lähtisi rakentamaan uusperhettä, niin ”frontaalikorteksi olisi täysin sumentuneena”. – Pitäisi olla ihan superrakastunut. Ei näkisi mitään realiteetteja. Ja taas naurua päälle. Lääkäri, näyttelijä, kirjailija, yrittäjä, luennoitsija, maalaistyttö, draama queen, ex-vaimo, äiti. Rämäpää ja herkkis. Elämää Hollywoodissa, Helsingissä ja Lallisen kylässä Vehmaalla Vakka-Suomessa. Ulkopuoliset yrittävät usein laittaa Emiliaa yhteen lokeroon, ja samaa yritti hän pitkään itsekin. Mutta ei enää. – Nyt minulla on rohkeus olla mitä olen. Emilia heittäytyy olohuoneensa valkealle sohvalle, vetää torkkupeiton päälleen ja alkaa puhua. Emilia muutti tähän kapellimestari Paavo Berglundin perheen vanhaan kotiin toissa syksynä erottuaan nuorimman lapsensa isästä. Suhde pojan isään Maurizio Pratesiin oli kestänyt parisen vuotta. Parin yhteinen lapsi oli eron aikaan puolitoistavuotias. Emilia remontoi länsihelsinkiläisen kerrostalokodin lattiasta kattoon. Täällä on tarpeeksi tilaa, valoa ja avaruutta hänelle itselleen sekä 15-vuotiaalle tyttärelle ja nyt 3-vuotiaalle pojalle. On merinäköala ja ihanat naapurit. Yksi heistä yllätti antamalla taloontuliaislahjaksi ikkunanpesun. Toisesta naapurista tuli ystävä. Olemme tämän samassa elämäntilanteessa olevan ystävättäreni kanssa miettineet, miten olisimme selvinneet ilman yhteisiä ruokahetkiä, puheluja ja lastenhoitoa. Olemme tosi kiitollisia siitä, että meillä on toisemme. KUVA https://images.sanoma-sndp.fi/6b7198dddcc9ed6d74817c2e37e91be5.jpg/normal/1440.avif Parisuhde ei ole ratkaisuEntisessä elämässään Emilia olisi etsinyt ensin kumppania. Enää ei. – Ensimmäistä kertaa elämässäni en tunne itseäni vajaaksi ilman toista rinnallani. Nykyään tiedän, että suhde ei ole ratkaisu. Kuusitoistavuotiaasta kolmekymppiseksi Emilia eli parisuhdeputkessa ja luuli, ettei osaisi olla yksin. Se malli piti pihdeissään vuosikaudet. Erosta näyttelijä Mikko Leppilammen kanssa seurasi sydänsuruja sekä sinkkuvuosia. Oli ikäkriisi ja kiire tehdä lisää lapsia. – Minulla on ollut paljon sellaisia vuosia, jolloin haikailin kumppania ja kaikki tuntui tyhjältä. Emilia kertoo hakeneensa hyväksyntää somesta, intensiivisistä ja repivistä suhteista sekä olleensa koukuttunut kosketukseen. Hän muistelee, kuinka hän toisinaan laittoi fyysisetkin oireet parisuhteen puuttumisen piikkiin. – Ajattelin, että ehkä kuolen näiden oireiden kanssa, kun en löydä parisuhdetta. Ihan kuin parisuhde parantaisi. Nyt olen ymmärtänyt, että se oli pelkkä tarina, jota kerroin itselleni. Emilia näkee oman kasvunsa alkaneen vasta 30 ikävuoden jälkeen. Jos vastoinkäymisiä ei olisi tullut, en olisi ikinä kasvanut ihmisenä. Mutta ihan tällä samalla tahdilla ei tarvitsisi enää kasvaa! Onneksi nyt on menossa tasaisempi kasvun vaihe. KUVA https://images.sanoma-sndp.fi/5e31f217d150f8862c6769afa4cfa599.jpg/normal/1440.avif Kestävän rakkauden reseptiVaikka hyviä asioita ja muutosta tapahtui, rakkaus ei jättänyt Emiliaa rauhaan. Kirjoittaessaan ensimmäistä kirjaansa seitsemän vuotta sitten hän oli ymmärtänyt, että rakkauden terveyttä edistävin vaihe on kiintymisvaihe eli se, kun ihana, hullu huuma on selätetty. Eronneena naisena häntä kiinnosti, miten sama rakkauden neurokemiallinen tila olisi mahdollista saavuttaa ilman parisuhdetta. Parisuhteeseen hän ei tuntenut olevansa silloin valmis. Emilia jatkoi asian tutkimista, hyödynsi elämänkokemustaan ja ammatillista lääkärin näkemystään ja kirjoitti kirjan Rakkaus haltuun, joka ilmestyi viime syksynä. Kirjassaan hän kertoo valjastaneensa rakkaushormonit ylläpitämään tervettä ja tasapainoista elämää. Puhtaasti siitä näkökulmasta kukaan ei ole hänen mukaansa terveyttä tarkastellut. – Loin tämän kestävän rakkauden reseptin kaikille puskuriksi, jotta pysyisimme terveinä ja hyvinvoivina, jos ja kun elämä heittelee. Oli parisuhdetta tai ei. Lisäksi toivon, että muiden ei tarvitse kokea kaikkea kantapään kautta, kuten minun. Sydänsurujen keskellä ihminen on myös hyvin addiktioherkkä. – Sen olen itsekin kokenut. Jotkut alkavat juosta maratonia, toiset triathlonia, kolmannet hyppäävät rebound-suhteeseen, neljännet tarttuvat pulloon, Emilia luettelee. Itse hän buustasi aikanaan mielihyvähormoneita läheisyydellä ja matkustelulla. Intohimo ennen kaikkeaUusperhekuvio ei ole Emilialle ajankohtainen, mutta hän on miettinyt sitä silti paljon. – Siinä on hirveästi haastetta. Hypoteesini on se, että pitää olla tosi rakastunut, jotta jaksaa nähdä kaiken sen vaivan. Kaikki ne säädöt ja aikataulut. Eksät ja nyksät. Mutta toisaalta: heti kun meillä on paljon tunnetta mukana, annamme paljon anteeksi. Hän on jutellut aiheesta samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Osalla on kova paniikki hypätä uuteen suhteeseen – jolloin ohjaajana toimii usein pelko. Osa taas haluaa tutustua ensin itseensä ja saada itsensä tasapainoon. Emilia toteaa kuuluvansa nykyään jälkimmäiseen ryhmään. – Minulle intohimo ja intensiteetti ovat suhteessa tärkeitä. Olisi hirveän vaikeaa ja vierasta olla järkevässä ja kylmässä suhteessa. Pieleen menee siinä vaiheessa, kun itselle pitää joutua perustelemaan, miksi on toisen kanssa. Emilia sanoo olevansa kiitollinen siitä, että hänen molemmilla lapsillaan on hyvät isät. – Olen siinä onnekas. Kuinka kuluttavaa olisi miettiä, pärjääkö lapsi toisen vanhemman luona. Aina Emilian ei ole kuitenkaan ollut helppo luopua kontrollista. Yhä yltiöromantikkoEmilia on onnellinen siitä, ettei hän ole kovettanut itseään pettymyksistä huolimatta. – Rakkaus on siitä vaikea asia, että siinä pitää niin monen asian mennä oikein. Välillä tunne on oikea, mutta ympäristö tai ajoitus eivät tue sitä. Siitähän klassikkonäytelmät ja runotkin kertovat, ja minullekin on elämässäni käynyt niin. Kaikesta tutkimisesta ja asiaan perehtymisestä huolimatta rakkaudessa on Emiliasta paljon sellaista, mitä ei voi selittää. – Se tekee minusta yltiöromantikon kaiken tieteellisen tutkimuksen jälkeenkin. Vaikka olen nyt oppinut, miten voin balansoida rakkaushormonit itsessäni, se ei tarkoita, ettenkö uskoisi rakkauteen, joka tulee hyökyaallon lailla. Mutta rohkeutta se vaatii. 42-vuotias lääkäri ja yrittäjä.
|
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla ratas-ikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
